Jalava

En sanojamme ymmärrä kai ollenkaan/
Minussako se vika piilee ainiaan/
Alku kukoisti ja onnellisuus meitä valloitti vaan/
Kaiken kaikkiaan olin onnellinen sinun kanssa/
Tunsin ensimmäistä kertaa itseni tärkeäksi/
Sinä minusta toit esiin uudet puoleni/
Vuolit minusta esiin asioita joita huomannut en/
Kaikkonut on kai nekin nykyään tummuuteen/
Tuntuun että olemme lipuneet kauas erilleen/
Olen koittanut soutaa sinua kiinni minkä kerkeen/
En halua sinua kadottaa tuonne taakse meren/ 

Poden pahaa oloa päivästä päivään/
Tunnen kaipuuta ja tuskaa enemmän kuin eilen/
Tahtonut en asioiden menevän pieleen/
Vaikka koitin ryömiä helvetistä sinun viereen/
Jokainen pisara viiltää ihooni jäljet kaipuun/
Ikuinen tuli sydämessäin viimeinkin sammuun/
Jää jälelle pelkkä pimeys ja kaipuu/
Sinä olet ainut asia joka minut jaloillein saa/
Joka tuo valoa minun elämääni ja laittaa toimimaan/
Joten miksi helvetissä sinusta irti päästää haluaisin/
Koska juurikin sinua siinä minä aina vain rakastaisin/

Panostan meihin koko sydämestäin minkä vain kerkeen/
Toivon että tekisit samoin ja toivoisit samat elkeet/
En usko että turhaan silmät kiinni tätä asiaa toivon/
Mutta sinä olet se mitä elämältäni tulisesti haluan/
Sen loiston, sen mahdottoman voiton, sen minä toivon/
Meillä on omat hyvät hetkemme ja naurumme/
Ei se aina ole ollut pelkkää paskaa ja tuskaa/
Ei aina olla ryömitty pitkin mutaa ja mitäkin kuraa/
Meillä on vielä toivoa voittaa tämä turhuuden sota/
Kyllä vain sen voin myöntää että pelkäsin olla se iso moka/
Se virhe sinun elämässäsi jota kantaa aina sait/
Mutta onneksi uudet tuulet puhalsi ne puhtaat lait/