Ruonanieida

Mullon maailman parhain saamelain ystävä/
Joka synnyttään mun sydämes ilon kynttilät/
Tuo mukanaan onnen revontulet ja sytyttää lieki lämpimä/
Kuuntelee surut ja murheet ystävän/
Minulle olet sisko jota koko sydämelläin tuen ja ymmärrän/

Olet sydämein toinen puolikas/
Oikea käteni mutta vasen hansikas/
Sinut vierelläin olen onnekas/

Sinun seurassa voin olla murheitta rauhassa/
Ilman mittää negatiivistä painetta/
Annan hyvänolon laineitten mukan valua/
Sinä ja tämä kaikki on totta eikä tarua/
Pidän sinut tiukasti aina minun mukana/

Olet sydämein toinen puolikas/
Vasen käteni mutta oikea hansikas/
Sinut vierelläin olen raikas ja onnekas/

Tuulahdus

Olen kulta poika juustosta veistetty/
Rakkauden liemissä keitetty/
Mussa on sulle ainesta, jolla yhteinen tie rakentaa/
En tarvitse aikaa, olen sinun ikuisuuden ja aina/
Kadu en askeltakaan, tahdon jatkaa yhteistä matkaa/
Olet minun onnein onni, haluan sinut alttarille kantaa/

Rakkaus on onnellisuutta sinun kanssa/
Maasta taivaisiin saakka/
Rakkauden pohjamme on vankka/
Ikuisesti ja aina

Vintiltä löysin vanhan lennokin/
Sillä liitelin rakkauden pilvien uumeniin/
Sinut sielä auringon loisteessa tapasin/
Minen sinulle valehtele, lupasin tulla takasin/
Takasin luokses juoksin rinnassa rakkaus palavin/
Annoin kaiken sinulle minkä irti ittestäin sainkin/

Rakkaus on onnellisuutta sinun kanssa/
Maasta taivaisiin saakka/
Rakkauden osoituksemme luja ja vankka/
Tulen sinua rakastamaan ikuisesti ja aina/

Olet vesiputouksista kaunein/
Virtaat pitkin kehoain ja tömistät rintaani kuin aksel/
Ruusut ja terälehdet päällä maan/
Tullaan käskynkkää kasvaan ja vanhentumaan/
Sinun vierelläin tulen ain olemaan/
Ei meit voi edes kuolema koskaan erottaa/

13

Auringon säteet mun naamaani paistaan/

Kannan kaunaa kaiketi ainaa/

En saa, en todellakaa ymmärrä antaa/

Kaadan lissää viinaa koneesee/

Se todellakin tajuaa ja ymmärtää mua aina/

Etiketissä lukkeen elä ikää isoo punaista nappia paina/

No minähä sitä näpytän ja painan minkä kerkeen/

Se kertoo mulle emä valheen ja en puhu enää hetkeen/

Hiljasta kaiketi pitkän aikaa anna mun murheeni kantaa/

Suoraan suolaa haavoihin se on kuin sulaa laavaa/

Rämppään ja rämpytän mun kultasta harmonikkaa/

Karjun ja laulan yhtä säveltä aivan samaa aikaa/

Et selevää saa et ymmärrä sanase sanaakaa/

Mun örinä on niin helvetin matalaa/

Sen sävy on tummaa ja todella raskasta/

Raakaa ruosteista metallia palavasta talosta/

Mitä olenkaa saanu mukaani kirkkaasta valosta/

Opetellu ja oppinu kaiken kantapään kautta alusta/

Roihtu

Miksi tuhlata aikaa ihmisiin jotka ei tuhlaan sitä suhun/
Miksi esittään ystävällistä ja heität sitä paskaa muhun/
Anna olla vaa, anna ajan mennä vaa/
Sinet oo sitä mitä elämälleni tarviin/
Yleensä tartun vittumaista härkää suoraan sarviin/

Koputan puuta niin lujaa et se hajoo mun käsiin/
En pyydä anteeks, en likaa käsiäin sun mätiin/
Noloissa tilanteissa etsit lohduttajaa hätiin/
Laiskuuttas rullaat keposee helposti pitkin alamäkii/
Minen sua kadehdi koska noudatat sun omaa lakii/

Häpäti hää hää kun kehuja tarpeeks saat/
Sillon oot ittees täyn ja unohdat kehujas muuten vaa/
Jos et kehuja tarpeeks saa sulla heti kiehahtaa/
Mutta anteeks vaa, meit ei liikuta sun asias vittuukaa/
Jotenka kasva aikuiseks ja aukase silmäs uudestaa/
Voit leikkiin satumaassas vittumaista prinssii ja prinsessaa/