Taivallus

Mie oon nähny kaikelaisii paikkoi/
Kiertän suomee yhtä nopeesti ku rälläkä laikkoi/
Tampereel tuppas päätä huimaan/
Näsineulasta kurkkasin alaspäin turhaan/
Pohjanmaalle ku pamahtaan/
Se on het maisemat vaihtoon jo rajallaa/
Sillon huomasin et oon kaukan kotoa/
Kaukan kauan keski-suomesta/

Etelään päin kun temmeltää/
Kaiken maailman juttui sitä näkeekää/
Kaikki vaan isoa ja suurta/
Siä juntin on ihmeellinen vaa olla/
Murteet valtaan sun mielen/
Ruppeet lausuu ihme sanoi sun kielel/
Joku kaunis nainen vie sulta myös kielen/

Kilpisjärvelle ku suuntasin/
Porot juos vierellä hurjasti/
Mökki ja maisemat uskomatonta/
Ves nii kylymää et en anna sen olla/
Jokehen lumpsahin uimahan vaa/
Ei juman kekka oo mitää parempaa/
Saanen päälle kiivetä uskallsin/
Reunalta kurkata huimas taas alkoikin/

Takasin koti konnuille polkuni käännän/
Näinpähän vankilat, maat ja mannut/
Suomesta enemmän taas ymmärrän/
En malta odottaan uutta seikkailua/
Mutta ensiksi sänkyyn rauhoittua/
Unessani jo valitsen paikat ja polut/
Sinne ja takaisin hymyillen kaput/

101113

 Aurinkoo minen kumarra/
 Kuuta en sure/
 Pilville hymyile en/
 Tähdille kerron kaiken/

Auta armias niin sanotaan/
Tuskan viipaleet leivälleni putoaa/
Ilolla voitelen sen uudestaan/
Eteenpäin jaksan ponnistaan/

Ensilumet maahan taivaltaa/
Tippuu korkeelta taivaalta/
Valheen jäljet näkyy lumessa/
Et voi ikuisuutta paeta/
Edes kovaa juostessa/