Menneisyys

Oon tottun elään rososelt pohjalt/
Ollu rikki melekee joka kohdalt/
Tunten nappulasta asti köyhyyden tuskan/
Mut sen pienen piene ilosen ja kauniin ruskan/
Mulle on riittäny ne pienetkin ilot elämän/
Ei tarvinnu ikää olla mitää suurta, sen nyt ymmärrän/
Muistan ku koulus muut pojat tavaroillaa leuhki/
Mun ei tartten, koska ei ollu mitää syytä leuhkii/
Nautin elämästä, luonnosta ja urheilusta/
Rakastin juosta lujaa, hyppiä rimoje yli kovaa/
Mennä ne vaikeimmatkin aidat yli eikä ali/
Koulukiusatun lapsen arki, olikuin kova laki/

Anna mun tulla, anna mun mennä
Anna mun kerranki olla jotain iloista pientä
Eläkä ikää mitää kovin suurta
En siitä tuu ikää iloa saamaan
En menneisyyttä tuu kaipaan

En oo ikään esittän itestäin jotain muuta/
Ain ollu vain oma ittein enkä todellakaa mitää muuta/
Jossen jollekki kelepaa nii anna mun rauhas olla/
Nauttikoot omaa elämää kaikella omalla tunnolla/
Joskus juoksen elämää karkuun nii kovaa ku lähtee/
Todellisuutta kaikkoan käpälä mäkkee/
Mua on turha seurata, en jälkiä jätä/
Oon kuin haamu en pienestä hätkähä/
Mulla ei ollu todellisia ystäviä moneen vuoteen/
Kunnes yks kaks ne mut avosylin vastaan otti/
Siitä lähtien onnellinen ollu oon ystävie tähden/

Anna mun tulla, anna mun mennä
Anna mun kerranki olla jotain iloista pientä
Eläkä ikää mitää kovin suurta
En siitä tuu ikää iloa saamaan
En menneisyyttä tuu kaipaan

Tuluppaani

Annas ku mie sua hetkosen mietin/
Ajattelen kaikilla nystyröillä ja sängys kierin/
Naurahtelen yksiksein ku kuviamme katselen/
Voikun olisit tässä vieressä edes hetkosen/
En tahtoisi menneisyyteen palata/
Tahtoisin vain tulevaisuuteen päin katsoa/
Sinua hyväillä kaikin voimin jos voisin/
Katsoa silmiisi kirkkaisiin ja iloisiin/
Jos kaikki asiat oisi vain toisin/

Anna mun sinun nimeesi huutaa/
Anna mun huutaa lujaa/
Näyttään kuinka sua rakastan/
Näyttään kuinka sua palavasti haluan/
Olla sulle se, ainoa ja oikea/
Sinun todellinen sydämes suojelia/

Odottanut sinua kauan olen/
Onneksi viereeni saavuit hiljakseen/
En ole enää puolikas, enkä rikki/
Olen kokonainen ja kova kuin tukki/
Kesä yössä tanssahdellaan ja nauretaan/
Ollaan toisissamme kiinni ja oleskellaan/
Suudellaan, nautitaan, yhdessä ollaan/
Olen maailman onnellisin jätkä päällä maan/
Kun vain sinun ikioma olla saan/

Sinetöity

Maailman suurin virhe oli suhun tutustuu/
Leikit mun tunteillain ja syljit salaa päi mun naamaa/
Kaippa ny tälläisessä käsittelyssä ihmine hermostuu/
Anteeksi kehtasit vielä viestilläs pyytää/
Oisit sen voinu sanoo päin naamaa et oot syypää/
Exästäs mulle höpötit ain tosi paljon/
Miksen jo silloin sitä nähny että sen sie takas tahdot/
Halusit kahdella jätkällä leikkiä ja säätää/
Viestilläs mulle kerroit kaiken, jotta vihaa pystyit säästää/
Tein isoja uhrauksia sinun takia/
Kappas kepposta, näin paskasti kohtelit takas minua/

En sulle ikään anteeks tuu antamaan/
Ihan turhaan tuut sitä multa toivomaan/
Lähe lääppii eläkä takas ikään tulekkaan/
Parempi ku et edes muhun päi katsokkaan/
Eläkä ikään likasia sanojas tuu mulle lausumaan/

Oot sääliä hakeva pikkuine esine/
Sun sydän ja sielu on mustan värine/
Sisälläs ei pala mikään valo/
Siellä on pimeys ja rikkinäinen kohtalo/
Tuntees on pinnallista haurasta lasia/
Jotka ei tuu ikään kestään oikeaa rakkautta/
Äänesi on rikkinäinen ja hiljainen/
Menetät elämästäs kaiken ilon ja rakkauden/
Toivottavasti kaipuusi on pitkä ja tuskainen/
Kun veteen katsot, et siitä peilikuvaas nää/
Olet niin likainen että oikein hävettää/

En sulle ikään anteeks tuu antamaan/
Ihan turhaan tuut sitä multa toivomaan/
Lähe lääppii eläkä takas ikään tulekkaan/
Parempi ku et edes muhun päi katsokkaan/
Eläkä ikään likasia sanojas tuu mulle lausumaan/