Weed to Weed

- Kasvatan sitä vihreetä kukkaa,
    joka rakastaa mun kämmenen jokaista mutkaa,
    silloin tunnen elämäni hurmaa.

- Sitä mulla on kymmeniä kiloja,
     koska osaan sitä ny varjella,
     ja antaa sen mulle kostua.

- En jaksa muista piittaa,
    koska johdan elämäni viittaa,
    silloin olen voittamaton piina.

- Ruohoni kasvaa ja kukoistaa,
    mulle elämän loistoa se antaa,
    tuntee syyt ja viat aina, myös se mua rentouttaa.

- Saan siitä vastineeks paljon mainetta ja kunniaa,
    ihmiset kyselee kuis sulla oikein palaa,
    silloin olen rikas ja viattoman paha.

- Tässä sitä ny ollaan,
    elelen näin,
    kohta pitää jo mennä etehen päin.

- Saan paljon respectii,
    tunnustuksii ja reseptii,
    silloin täytyy olla se suojeleva enkelii.

- Mulla on jo paljon tilaa,
   voimaa ja kukkien kiltaa,
   ei tarviikku paperii ja liimaa.

- Tällä mie pärjään,
     ja jaksan elää,
    antaa voimaa kullekkin kevääl.

Poika ja Kylä

- Jätän nyt tän koti kyläni,
koska ei kukaa mua kaivannukkaa,
aina vihattiin ja haukuttiin.

- Kuljen uutta polkua,
pitkin poikin laaksoa,
vain sitä kaikkein kultaista.

- En katsonut taakse enää,
koska en kaivannu ketää,
nenä kohti uutta elämää.

- Tuli talvi myräkkä,
ja koski mun rintaa,
kaaduin maahan hiljaa.

- Hetken siinä makoilin,
sitten simmut availin,
pienen kylän näinkin.

- Sinne kovaa kiiruhdin,
juoksin kaaduin huusin,
joku mut sitten kuuli.

- Jäin makaamaan hankeen,
en nähnyt eteeni,
sitten joku tulikin.

- Nosti minut hevosen selkään,
kuljetti kylään himmeään,
laski sänkyyn pehmeään.

- Iloista väkeä,
piti minua omanaan,
kasvatti ja opetti taitojaan.

- Silloin tiesin,
että tänne myös kuuluin,
ja iloinen oli elämäni uuni.

Hiutale

- Hey tyttö kaunis sinä,
    en tiedä mistä siihen lensit,
    mutta olet nin kaunis ja soma,

- Tervehdit mua söpösti,
    mun simmut itki kyynelehti,
    ja hetken mä mietin ja mietin.

- Nyt sä jo mulle kauniisti hymyilit,
    ojensit kätes mulle ja suutelit,
    olin aivan rakkauden uumenis.

- Sun kroppas lämpö mua lämmitti,
    siinä pyryisessä talvisessa lumisateessa,
    ja sytytti tulen mun sydämessä.

- Tunsin ekaa kertaa mun rakkauden tunteeni,
     ja sun lämpös kauniin syveesi,
    silloin tajusin, et rakas sä oot se ihanin.

Kylmä Totuus

- Elä sit puhu mulle,
   emmie sit puhu sulle,
   en siis häirihe lainkaan sua.

- Ollaan nyt siis vain aivan hiljaa ja ollaan,
    katsellaan aivan jonnekkin muualle ku toisiimme ja kuollaan,
     ja sitte vain ollaan ja ollaan aivan älyttömän hiljaa.

- Mie todellakin taidan lähteä nyt,
   tuskin sie lähdet mua seuraan,
   annat vaan hävitä tuhkan ilmaan ja annat tuulen mua kauas pois viedä.

- Sitten mua illalla itket takas,
    ku tajusit et oon se sun ainut oikea rakas,
    ja yksinäisyyttä yksinäs nyt vaan ikuisuuden halaat,
    koska tajusit ettet tuu mua enään ikään saamaan takas.

Sie ja Mie

- Näytä kulmaa, oletko kunnossa,
taisit kaatua, vaikka siel ladossa,
en tajuu sinua, olet niin kalpea.

- Tuu tänne, näytä haavojas,
annakku korjaan sun mustelmias,
en tiedä, oletko sä kunnossa.

- Mene lepään, annan ruokaa,
sulje simmut, nukahda,
elä herää, vaikka meluisin.

- Mennään pihalle,
näen sun hymysi,
susta pursuaa tuota iloa.

- Näen kaiken niin valosasti,
olet mun ja minä vain sinun,
en anna sun mennä taikka kadota.

Suru

- En ymmärrä tätä elämää,
Surua ja vihaa,
Se odottaa ja kertoo elämänsä piinaa.

- Huutelee pitkin öisiä katuja,
Kertoo, huomaa, omaansa luojaa,
Aattelee ja kattelee, nyt vain huokaa.

- Se odottaa ja janoaa kostonsa vuoksi,
Jotta saisi edes tän kerran anteeksi,
Nyt se tajuaa kaiken ja anteeksi antaa,

- Kohta hän voisi luojaan taas kadota,
Ymmärtää, rakastaa, saada voimaa,
Huutaa, ikävöidä, menneisyyden juovaa.

Romahdus

 - Susta en mie mitään selkoa ottaa pysty,
     Puhut sanoillas mulle pelkkää hepreaa vaan,
     En ny vaa yhtään kässää sun pointtias tässä vaa.

 - Huudat mulle kurkkusuorana ja asioilla mua viskot,
     Mie sun vihaas koitan välttää ja väistää mut vaikeaa se on,
     Haukut mua maasta taivaisiin ja itkeä alat kovempaa ja lujempaa.

 - Kaikkein pahinta tässä asiassa on vain se,
     Etten tiedä minkä takia minulle vihainen olet,
     Et ole syytä siihen kertonukkaan, ainoastaan raivoat minulle.

 - Minä takin päälleni puen, ja äkkiä poies lähden,
     Romahdat lattian rajaan itkemään ja minua huutamaan,
      Juoksen mahdollisimman kauas sinusta, mutten kuitenkaa katoa.