Revontuli

Aivan sama paljon sataakaan/
En tunne sua enää ollenkaan/
Tuskin enää ikinä tulenkaan tuntemaan/
Käännän vain poskeni sinulle enkä huuliain/
Tuskallani sivelen kasvojasi tunteillain/
En enää ikään silmiisi voi katsoa/
Häpeän niin paljon nykyään sinua/
Ymmärrä hyvä, etten ikään tule lähellekkään sinua/

Miksi minulle niin teit, kuinka siihen kykenit/
Et edes anteeksi pyytänyt, päin naamani vain syljit/
Tuskani kasvoi ja sinä vain enemmän satuttaa uskalsit/
Kädet ristissä sängyllä pelkäsin, rukoilin minut kadotit/

Aioin sinut elämästäni kadottaa/
Tuskaani et ikään kohottaa saa/
Tahdon vaan rauhan ja onnellisuuden löytää uudestaa/
Et tahtonut minusta irti päästää/
Rupesit minua vainoamaan ja tuskaani säästää/
Huusit perääni raivoten, koitit mieleni kääntää/
Vuosien kuluttua halusit minulta anteeksi pyytää/
Anteeksi vain mutten voi anteeksi antaa ikää/

Miksi minulle niin teit, kuinka siihen kykenit/
Et edes anteeksi pyytänyt, päin naamani vain syljit/
Tuskani kasvoi ja sinä vain enemmän satuttaa uskalsit/
Kädet ristissä sängyllä pelkäsin, rukoilin, minut kadotit/

Muistatko kerran kun puuhun nimikirjaimet raapustimme/
Vuolin sen kohdan pois, en halua sinua siitä muistaa/
Muistatko kerran kun ostimme rakkauden korumme/
Heitin sen syvälle järveen, en tahtonut sitä enää omistaa/
Muistatko kerran kun lupasimme toisillemme sydämemme/
Sinun nimesi on sydämessäin arpi, sitä ei voi ikään poistaa/

Miksi minulle niin teit, kuinka siihen kykenit/
Et edes anteeksi pyytänyt, päin naamani vain syljit/
Tuskani kasvoi ja sinä vain enemmän satuttaa uskalsit/
Kädet ristissä sängyllä pelkäsin, rukoilin, minut kadotit/