9/05/2014

Luppakorva



Vaikka elämä välillä potkii päähä/
Sie et saa maahan makaamaan jäädä/
Anna olla, anna tulla eläkä säädä/
Opinnut oppimaan ja takkinikin käännän/
Rautalangasta joka asiaa väännän/
Vaikken tiedä minne mennä/
Räkälän ikkunasta aina sisään lennän/

Yks kaks viis ja kuus/
Kämmenet yhteen takertuu/
En väitä koska en tiedä/
Millain oli oma lapsuus/

Kappas kepposta kuka kylään tulikaan/
Ken kehtas paskoo mun muumimukiin taas/
En tiedä tuota, en hovimestarehihin luota/
Juoksen takaperin lujempaa ku kamelit aavikolla/
Mun motto on anna mun olla/
Jos sana ei mee perille mottasen sua lapiolla/
Kukapa varotti ettei mua kannata kosketella/

Yks kaks viis ja kuus/
Kämmenet yhteen takertuu/
En väitä koska en tiedä/
Millain oli oma lapsuus/

Vauhtia ainakin aivan liikaa/
Tää jätkä kiitään pitkin nelostien viivaa/
Auto huutaa kuin hummingbird/
Vittumaisille kuskeille huudan tööt tööt/
Ohittelen niin että kuolema mua koskettelee/
Taksien kanssa otan viivat valoissa seuraavaa risteyksee/
Odotan hetkee ku ohi meen ja päädyn pylvääsee/

Yks kaks viis ja kuus/
Kämmenet yhteen takertuu/
En väitä koska en tiedä/
Millain oli oma lapsuus/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti