Luupää

Punainen puun kuori, pehmeä kiven suoni/
Päällein terälehdet laskeutuu, suopi onni/
Matalaan majaani loistaapi kuuni/
Tästä etehen päin onneni mua ohjaa/
Koitan onnea oppia ja kuunella tätä toosaa/
Kaikkein kalleinta, kun näen meren pohjaa/
Ruosteiset vääntyneet viisarit kelloani kaluaa/
Kuka tälläistä miestä nyt oikein haluaa/
Kenen naisen helmaan voisin kadotaa/

Auringon säde mun silmäni sokaisee/
Eteen en nää, enkä tiedä kuka mua potkasee/
Mieleni ei koskaan vaipua voi kuumeesee/
Olen sisukas, urhea, sukuni vie pohjoisee/

Olen verta, jäätä, kylmyyttä ja tuskaa/
Onnellinen, elämän oikeasti kokenut mies huu haa/
Periksi antamaton ja toisistaan huolehtiva onneissaa/
Kasvoissain ei piirteen piireettä, taikka ilmettä/
Hymyni ei soi eikä huoju naamalla ilman ihmettä/
Pohjoisissa kasvanut luupää, totinen mies, kuulit nää/
Sydäntäin ei voi särkeä eikä valaa uudelleen/
Tunteeni olen haudannut ja kylmä tarttuu suupieleen/
Toivottavasti tulette kohtaamaan minut vielä uudelleen/