Vaaranmaa

Rakastan elään reunalla/
Elämä on huteral vaakalaudalla/
Mut ei se mua horjauta poikkeen/
Koska koin juuri ihmeen/
Se on just tätä päivästä päivään/
Liukastelen jäisel tiellä kokoajan/
Ain vaa päivästä päivään/
Harvoin koen uutta ja huikeeta/
Yleensä samaa ja olematonta/

Yleensä tartun härkää sarvista/
En mieti loppuun asti, vaan ponnistan/
Taistelen omaa sotaa ilman aseita/
Mie vastaan muut, sitä mie janoan/
Annas kun mun käskyt korkeel kohotan/
En kahta kertaa käske, vaan pakotan/

Onneeni en jaa, enkä myöskää pyydä tajuamaan/
Pyydä en turhia minuun päin kumartelemaan/
Sääliä kaipaa en, enkä juttujain unohtaan/
Ymmärrys ymmärrystä vastaan/
Lähden yksin uusiin sotiin taistelemaan/