3/23/2014
Nyöri
Olen väsyn valheitten verhoa sulkemaan ja avaan/
En vain enää jaksa matkustaan päällä maan ja taivaan/
Turhautunut toisten sotkut siivoomaan/
Kaikki yksinäisen talon rikkinäiset sydämet korjaamaan/
Olen puhki poikki kaput, en jaksa mennä ovea avaamaan/
Sotkettu huone katosta seiniin/
Mun ystäväpiiri on tosi pieni/
En jaksa turhista valittaa/
Mullon elämä edessä ja tukka takanaa/
Kadotin mun singnaalin parhaasee kaverii/
Sanat ei merkinny enään mittään/
Mut teoista tuli totta ja se hämmentään vieläki/
Sydämessään silti anteeks kai haluu antaan/
Mut ulkopuolella asia joka anteeks ei haluu antaa/
Sotkettu huone katosta seiniin/
Mun ystäväpiiri on tosi pieni/
En jaksa turhista valittaa/
Mullon elämä edessä ja tukka takanaa/
Elämä on yksinkertaista, ei todellakaa/
Elämä on helppoo, ei yhtää millonkaa/
Elämä on täyn rakkautta, joskus kohdallaan/
Elämä on täydellistä, Siitä ei voikku uneksia/
Elämä on haastavaa, Sen takii elän päivä kerrallaa/
Sotkettu huone katosta seiniin/
Mun ystäväpiiri on tosi pieni/
En jaksa turhista valittaa/
Mullon elämä edessä ja tukka takanaa/
Sotkettu huone katosta seiniin/
Mun ystäväpiiri on tosi pieni/
En jaksa turhista valittaa/
Mullon elämä edessä ja tukka takanaa/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti