Pettymys, Toivo, Onnellisuus

    En voinut uskoa tätä kaikkea/
    Ystävyytemme taisi olla pelkkää feikkiä/
    Turhauduttaa se minun mieltä, kaikkea/
    Näytit minulle kaiken niin suoraan, uskoin sen/
    Nielin kaikki sanat, lauseet, uskon sävelen/
    Annoit minulle tuskan, sitä uskoa jaksa en/
    Ennen ollut en kyyneltä poskelle päästänyt/
    Suru sävelen kyyneleet nyt minut ympäröinyt/
   

    Mitä ihmettä teen, mihin meen, kenelle näyttää kyyneleet/
    Onneksi vielä toivoo on, myös toivon pisareet/
    Kaunis kuu valoa yksinäisiin öihini tuo/
    Aurinko taas aamuihin ja päiviin uskoa luo/
    Ystävät rakkaat tukenain ain ovat/
    Yksin eivät koskaan jätä taikka unohtavat/
    Ilman heitä jalkani olisivat voimattomat/
    Vihdoin voin onnen kyyneleen vierittää/
    Elää rauhassa eteenpäin vain tätä hetkeää/
    Todellisten ystävien kanssa jatkaa onnellista elämää/