Poika ja Kylä

- Jätän nyt tän koti kyläni,
koska ei kukaa mua kaivannukkaa,
aina vihattiin ja haukuttiin.

- Kuljen uutta polkua,
pitkin poikin laaksoa,
vain sitä kaikkein kultaista.

- En katsonut taakse enää,
koska en kaivannu ketää,
nenä kohti uutta elämää.

- Tuli talvi myräkkä,
ja koski mun rintaa,
kaaduin maahan hiljaa.

- Hetken siinä makoilin,
sitten simmut availin,
pienen kylän näinkin.

- Sinne kovaa kiiruhdin,
juoksin kaaduin huusin,
joku mut sitten kuuli.

- Jäin makaamaan hankeen,
en nähnyt eteeni,
sitten joku tulikin.

- Nosti minut hevosen selkään,
kuljetti kylään himmeään,
laski sänkyyn pehmeään.

- Iloista väkeä,
piti minua omanaan,
kasvatti ja opetti taitojaan.

- Silloin tiesin,
että tänne myös kuuluin,
ja iloinen oli elämäni uuni.